Ehdokasnumero 83 musiikkiterapeutti, yrittäjä Kalajoen Vihreät ry:n puheenjohtaja vihreä kaupunginvaltuutettu 2000-2004 Rytmiorkesteri Katkeen tuki ry:n sihteeri (sanasta linkki Katkeen nettisivuilla) Teatteriyhdistys Punanenhera ry:n hallituksen jäsen s. 1958 Keiteleellä, lapsuus ja nuoruus Sodankylässä asunut Kalajoella vuodesta 1991 (sitä ennen Ylivieskasta käsin 3 v musiikkileikkikoulun opettajana Ylivieskan Seudun musiikkiopistossa Lankilantien toimipisteessä ) naimisissa 22 vuotta, 4 lasta (20, 15, 13 ja 4 - vuotiaat) Olen musiikkialan monitoimimies. Päätyökseni teen musiikkiterapiatyötä lasten ja nuorten kanssa. Musiikin ohella minua kiinnostavat monet asiat, kuten esimerkiksi lastemme tulevaisuus ja elämisen laadun kohottaminen siellä, missä ihmiset ovat turhautuneita. Olen kokenut osallistumiseni politiikkaan mielekkääksi tavaksi vaikuttaa asioihin. Osaltani olen koettanut lisätä avointa ja kriittistä keskustelua kaupunkimme edelleen kehittämiseksi. Ehdokasnumero 84 Insinööri, tuntiopettaja Olen asunut Kalajoella vuodesta 1987 lähtien. Perheeseeni kuulu vaimo, kaksi kouluikäistä poikaa ja viisivuotias tyttö. Olen Syntynyt Pudasjärvellä, missä nuoruudessani liikuin paljon luonnossa marjastaen, metsästäen ja kalastaen. Opiskeltuani nuorempana metsä- ja puuteollisuutta, jatkui työtehtävät samoilla aloilla erilaisissa esimiestehtävissä. Tällä hetkellä toimin tuntiopettajan ammatillisessa oppilaitoksessa. Ehdokkaaksi ryhtyminen ei ollut minulle itsestään selvää, mietin voisinko olla sellainen henkilö, joka saisi äänestäjien luottamuksen hoitaa yhteiskunnallisia tehtäviä. Olen kuitenkin jo pitkään seurannut yhteisiä asioista ja kiinnostunut kuinka tällaiset järjestelmät toimivat. Itse puoluepolitiikalla ei saisi olla suurta merkitystä, varsinkaan paikallisella tasolla, vaan eteen tuleviin asioihin perehdyttäisiin monipuolisesti ja sitten saataisiin aikaan laajoja kansalaispiirejä tyydyttävä päätös ja lopputulos. Energia-asiat ovat kiinnostaneet minua aina ja olenkin opiskellut niitä viimevuosina ja tutustunut uusien energia muotojen mahdollisuuksiin turvata energiansaanti monipuolisesti ja turvallisesti tulevaisuudessa. Myös jätehuoltoon liittyviä asioita olen seurannut ja eteenkin jätteiden lajittelua tulisi voimakkaasti kehittää, jotta kaatopaikkojen kuormitusta voitaisiin vähentää. Luonnollisesti myös koulutukseen liittyvät asiat kiinnostavat, seuratessani lasteni koulunkäyntiä ja toimiessani ammattioppilaitoksessa ohjaajana perustutkintoon tähtäävässä koulutuksessa. Seuraavassa tekstissä, joka on suora lainaus kirjasta: Suomen ympäristön tulevaisuus vuodelta 1996 on yksi näkökulma mitä "hyvä elämä" voisi tarkoittaa. Hyvä elämä Ihmiset ovat aina halunneet lapsilleen vähintään yhtä korkean elintason kuin heillä on itsellään - mieluummin hieman korkeamman. He haluavat elämälleen tukevampaa aineellista perustaa, mikä merkitsee lisääntyvää energian ja raaka-aineiden kulutusta ja kasvavia jätevuoria. Mutta he haluavat myös aineetonta elintasoa: terveyttä, koulutusta ja aikaa sekä mahdollisuutta kehittää inhimillisiä voimavaroja ­ siis "elämisen laatua". Myös aineettoman kulutuksen epäsuorana hintana on kuitenkin usein ympäristön köyhtyminen. Mutta ihmiset haluavat myös pilaantumatonta ympäristöä, sillä se on olennainen osa elämisen laatua. Keinot, joilla haluamamme asiat voidaan toteuttaa, ovat esi-isiemme perintöä; ne koostuvat vuosien varrella kertyneestä yhdyskuntarakenteesta, tuotantokoneistosta, taloudellisesta pääomasta ja teknisestä ja tieteellisestä osaamisesta, jotka jokainen sukupolvi perii edeltäjältään. Mikään sukupolvi ei siis lähde nollatilanteesta vaan jalustalta, jolta se pystyy pilaamaan tai suojelemaan ympäristöä edeltäjäänsä tehokkaammin. Kun kaikki halutaan yhtä aikaa, joudutaan yhä useammin tilanteeseen, jossa tavoitteet alkavat lyödä toisiaan korville. Tässä tilanteessa kestävän kehityksen ihanne on hyödyllinen ja haastava. Sen eettinen ydin on, että tuleville sukupolville on taattava nykyisen veroiset mahdollisuudet tyydyttää perustarpeensa. (Suomen ympäristön tulevaisuus, 1996)   Ehdokasnumero 85 Liikuntapaikkojen hoitaja Kalajoen Vihreät ry:n sihteeri JHT Juniorit ry:n joht.k. pj. Kalajoen Pallo –92 ry:n joht.k. pj. Kalajoen LSY:n hall. pj. kaupungin valtuuston varajäsen 2000-2004 ympäristölautakunnan jäsen 2000-2004 naimisissa 31 vuotta, 2 aikuista lasta Synnyin muutama vuosikymmen sitten paljasjalkaiseksi kalajokiseksi ja työkseni hoidan Kalajoen kaupungin liikuntapaikkoja. Toisen elämäni olen viettänyt seuratoiminnoissa. 1962 aloitin harrasteen nimeltä jääkiekko ja se jatkuu edelleen. 1965 aloitin jalkapallon parissa ja sekin jatkuu. Olen 1988 perustetun Kalajoen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsen sekä sen hallituksen puheenjohtaja. Olen aina ollut kiinnostunut luonnon monimuotoisuudesta sekä pohtinut ihmisen vaikutusta ja asemaa planeetalla nimeltä maapallo. Nykyisessä tietotulvassa on helppo omaksua ne totuudet, joiden varassa ihmisen tulevaisuus lepää. Senpä vuoksi on ollut helppo valita suuntaus ja arvot mitä Vihreä liitto rp edustaa. Kestävä kehitys tuntuu sanaparina aivan tavalliselta, mutta se pitää sisällään miltei elämän koko kirjon. (viittaan tämän sivuston tekstiin ”Hyvä elämä”) Ihmiskunta on syönyt ja syö kiihtyvällä tahdilla nk. kuormasta. Toisin sanoen ”syömme” lastemme tulevaisuutta. Asia, mikä on helppo ymmärtää, mutta jolle oravanpyörässä olevan ihmisen on vaikea tehdä mitään. Olen myös aina ollut kiinnostunut urheilusta ja etenkin palloilulajeista kuten jääkiekko ja jalkapallo. Palloilulajien hienous on niiden fyysisyys yhdistettynä aivojen käyttöön. Lisäksi seura ja joukkue on kuin pieni kunta, missä voi harjoitella sosiaalista kanssakäymistä. Aloitin pelaajana kummassakin lajissa, joista sitten myöhemmin siirryin valmennustehtäviin sekä seurajohtoon. Olen täysin samaa mieltä tutkijoiden kanssa siitä, että ihmisen evoluutio ei ole vielä siinä vaiheessa, että hän voisi jättää liikuntaa pois elämästään. Sen vuoksi tarvitaan kaikenlaisia liikuntamuotoja, jotta mahdollisimman moni saataisiin houkuteltua liikkumaan paremman, terveemmän sekä pidemmän elämän puolesta. Omasta liikunnastaan päätöksen tekee jokainen itse, mutta yhteiskunnalla on suuri mahdollisuus vaikuttaa ja madaltaa liikkumiseen tähtäävää kynnystä. Yhdistystoiminta on opettanut yhteisten asioiden hoitoa sekä – vastuunkantamista. Kuluvan kauden valtuuston varapaikka ja ympäristölautakunnan jäsenyys ovat opettaneet, kuinka asiat lautakunnissa ja valtuustossa käsitellään. Enimmäkseen päätökset ovat olleet yksinkertaisia kunnallistekniikkaan liittyviä asioita, mutta muutamista suurtenkin linjausten oikeudellisuudesta, tai paremminkin valtuuston ”työmoraalista” jäi yhdelle jos toisellekin vähän jotain hampaankoloon. takaisin edelliselle sivulle